Viime yö meni taas kurkkukivun kanssa valvoessa. En ymmärrä,
mistä minä näitä pöpöjä oikein kerään. Luulisi että tällä sairastelutahdilla
olisin immuuni jo kaikille kevätflunssan versioille, mutta ei. Ainavaan ja vielä!
Jumppa jäi väliin, ketuttaa. En ole saanut diplomityötä tehtyä, ketuttaa (No
kävin joo hakemassa kirjastosta ison nipun artsuja, mutta nukahdin kesken, kun
yritin lukea niitä.) Itsesäälissä kieriskellessäni katselin youtubesta
repeatina Kristianin Lapin kesä –vetoa. Joka kerta itku tuli (ja tulee)
viimeistään kohdassa ”havisten halki ilman lentäkäätte”. Siinäpä sitten nyyhkin
läppärin edessä ja painoin kerta toisensa jälkeen play-nappulaa. Onneksi olin
yksin kotona.
Pitäisi vähitellen laittaa väriä silmään ja vaatetta päälle. Mieheke on (toivottavasti) allekirjoittanut tänään vakkarityösopimuksen ja lupasi viedä minut ulos syömään. Vähän niinku juhlan kunniaksi. Meillä on kättäpäälle sopimus, että tarjotaan toisillemme illalliset ensimmäisitä toistaiseksi voimassa –sopimuksista. Illalliset on luvattu myös valmistumisista. Toivottavasti saan täyttää oman lupaukseni lähitulevaisuudessa.
Ediittiä: Mieheke tuli kotiin. Ei ollut allekirjoittanutkaan tänään työsopimusta (kiire tms.), joten peruttiin pöytävaraus. Taas mun ’oma’ smurffin-lakini päti: koskaan ei pidä huudella mitään hyvää julkisesti etukäteen, koska sitten se hyvä ei tapahdukaan.
Kommentit