...että kääntyy se onni välillä hyväänkin: olen varmuudella työllistetty seuraavat puolitoista vuotta ja olen varmuudella Musen keikalla 17.10. Enempää ei tällä kertaa, sillä lupasin eilen tehdä hommat loppuun maailman mahdottomimmalla aikataululla. Koneella siis istutaan koko ajan, mutta ei blogailemassa.

Jau. Taas yksi räkätauti takana. Tänä vuonna teen varmasti oman ennätykseni sairaspäivissä. Olisiko syytä huolestua? Isä on jo sanonut, että pitäisi mennä johonkin verikokeisiin tms. testeihin, mutta minähän en haluaisi luulosairasta leikkiä, joten menen vasta kun on ihan pakko.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Matkalta on siis palattu jo muutama viikko sitten. Hyvin meni, hauskaa oli. Tarkoitus oli heti reissun jälkeen kirjata tänne muutama muisto, mutta tauti vei voimat niin, etten jaksanut edes tietokonetta avata. Ehkä sitä vielä tällä viikolla voisi yrittää muutaman rivin kirjoittaa ja liittää jokusen kuvankin! Töissä on vihdoin (!!) päästy mallin kassa eteenpäin. Nyt on vaan se ongelmana, että minä en tajua mistään mitään ja aika juoksee edelleenkin nopeampaa, kuin olisi tarvetta. Alkuperäisen aikataulun mukaan tekstin piti olla kansissa ja kaiken valmiina tällä viikolla. Todellisuudessa olen yhä puolivälissä ja luultavasti joudun anomaan pomolta toisen kerran lisäaikaa. Hetkittäin (, mutta vain hetkittäin) ymmärrän niitä, joilta tämä projekti jää kokonaan kesken.

Heh. Viereisessä huoneessa ulkomaan suunnittelijavahvistus kuuntelee jotain kansanmusiikkia. Meno on vähän kuin minareettien tornista kaikuisi rukouskutsuja pitkin työpäivää. Käytävän toisessa päässä miessiivooja hoilaa omiaan korkealla ja "kiljuvalla" afrikkalaissaundilla. Mieluummin minä kyllä näitä kuuntelen, kuin vastapäisistä huoneista yleensä kuuluvia valituksia palkasta, työstä, kollegoista ym.

Huomenna on lento, ensi viikko lomaa. Ei yhtään tunnu siltä, että olisin lähdössä johonkin. En ole vielä edes pakannut, ajattelin tehdä sen huomenna aamusta. Viime päivät on mennyt kaupoissa viime hetken ostoksia tehdessä. Shortseja ei meinannut löytyä koko kaupungista. Tai löytyi, mutta vain kokoja 40 - 44. Lopulta ostin Lindexin lastenosastolta vihreät 158 cm shortsit. Ovat hyvät ja juuri sopivat. Lisäksi tajusin perjantaina, että olen lähdössä reissuun kolmen miehen kanssa, joten tavanomainen nakuna yöpyminen ei tule kysymykseen. Täytyi siis käydä ostamassa neljän euron trikoohousut ja toppi, että saa pojatkin yöllä nukuttua : D!

Mitä olisikaan kesä ilman häitä? Edes yksi vapaa viikonloppu mahdollisesti? Tämän kesän (luultavimmin) ainoat häät on nyt kuitenkin tanssittu, kun serkku vihittiin viime viikonloppuna. Mitä sitä sanoisi.... tavalliset häät. Kyllähän tämä kaava on varmasti tuttu jo monista suomalaisista häistä: pappi; valkoisiin pukeutunut morsian; sulhanen, jolla mätsäävään asuun pukeutunut bestman; onnittelumaljat; kolminkertainen eläköön; kippis; ahdas istumajärjestys; alkupaloissa mm. pastasalaattia, silliä, graavilohta; pääruuaksi punaista lihaa kasvisruokana gratiinia*; mansikkakakkua ja kahvia; tanssia; muutama leikki; joku ryöstetään; lisää tanssia; humalaisia sukulaisia; kysymyksiä puolukan naimatilanteesta (en ole, enkä ole menossa ja jos olen, teitä ei kutsuta); tilitystä siitä, miksi eräät eivät ole kutsuneet mökille/kylään/kahville ja lisää tilitystä siitä, että toiset tilittää, kun ei ole kutstuttu mökille/kylään/kahville...

Itse kuulun meidän suvun nuoreen osaan, jonka vanhemmat (ja isovanhemmat) ovat juurikin näitä tilittäjiä. Minä kuuntelen kiltisti ja nyökkäilen sopivasti, mutta ei se minunkaan mittani loputon ole. Lauantaina olin jo hyvin lähellä epäkorrektia ”perkeleen pitkävihaiset porvarit, nyt valitus loppu”-karjaisua, mutta pidin sittenkin mölyt mahassani. Sen sijaan keskitin energiani tanssimiseen. Juhlaan tilattu bändi soitti harvinaisen mukavaa musiikkia ja ainakin minun tanssijalkani väpätti innoissaan kaiken sen grooven ja muuven tahtiin (tarvitseeko edes mainita, että tilittäjien mielestä musiikki oli inhottavaa meteliä ja koko illan settilistan olisi pitänyt koostua vain akselista ja elinasta?). Tanssipartnereita oli vaikea löytää, joten välillä piti tanssia sitten ihan vaan itsekseen. Ajantajuni kadotin täysin illan aikana, mutta illan ja seuraavan aamun jalkasärystä päättelisin, että olen vähintään neljä tuntia pistänyt hipaten. Hyvää treeniä ja iloista mieltä ainakin itselle, kun ei muille kelvannut!

Jos joskus menen naimisiin, täytyy varmaan hääkutsuun liittää pääsykoe:

Vastaa kyllä tai ei seuraaviin väittämiin:

1. Oikeissa häissä on pappi, joka puhuu jotain jumalasta.
2. Hääateriaa varten on täytynyt lahdata vähintään kanan kokoisia eläimiä.
3. Häämusiikki koostuu vain ja ainoastaan tangosta ja valssista (hurjia varten voi välillä soittaa humppaa).
4. Häissä aion tavata sukulaisia ja kaivaa kaikki vanhat riidat esiin, sillä minä olen edelleenkin oikeassa. Jos näiden riitojen toinen osapuoli ei ole paikalla (on estynyt saapumasta tai on esimerkiksi jo kuollut) aion keskustella heidän puolisonsa tai lastensa kanssa näistä vanhoista kaunoista.

 

*näistä iänikuisista kasvisgratiineista voisin sanoa yhden jos toisenkin sanasen....