Useassa lukemassani blogissa on viimen aikoina pohdittu yksityisyyttä.
Miksi blogataan, mistä blogataan ja kenelle blogataan. Jotkut
kirjoittavat ihan rehellisesti omalla nimellään, toisilla todellinen
identiteetti on tarkoin varjeltu ja kaikesta/kaikista käytetään
koodinimeä, epäselvää lyhennystä tms.
Muutamassa kirjoituksessa on vilahtanut sanapari yksityisyyden
loukkaaminen. Raja yksityisyyden ja julkisuuden väillä tuntuu olevan
hyvinkin eri kohdissa eri ihmisillä. Olenkohan vain sinisilmäinen
höperö kun useinkaan en koe yksityisyyden loukkauksena sitä, mitä muut
kokevat? Muistaakseni YTV:n matkakortista nousi aikoinaan kohu, kun
kävi ilmi, että matkustajien reittejä oli (mahdollisesti) seurattu. En
ymmärtänyt älähdystä. Silloin tällöin puhistaan myös luottokorttien ja
internetin käytöstä jäävistä jäljistä. Ei minua haittaa, jos joku
tietää, että matkustan lähes päivittäin länsiväylää pitkin keskustaan
ja että ostan paljon omenoita. Vai enkö vain osaa asettua muiden
saappaaisiin ja nähdä, mikä tässä on niin vakavaa?
Blogihistoriani on vielä kovin lyhyt, enkä ole pahemmin miettinyt
kirjoittamiseni syvempää olemusta (onko sitä?). Oli vain pitkään ollut
tunne, että omia höpinöitä olisi mukava ja hyvä kirjata ylös. Miksi
sitten julkinen blogi? Miksei vain kasa Word-tiedostoja omalla
kovalevyllä? En osaa vastata tyhjentävästi. Tämä on harrastus, johon
kuuluu tietty yhteisöllisyys. Blogimaailmaan on helpompi hypätä mukaan,
jos on oma blogi (vähän kuten tupakoitsijat tutustuvat vieraassa
ympäristössä ensin tupakoitsijoihin). Aluksi kirjoitin vain itselleni,
mutta olen huomannut, että vähitellen kirjoitustyylini on muuttunut;
saatan esimerkiksi selittää jotain asioita tarkemmin, koska tiedostan,
että joku saattaa lukea tätä. Toisaalta kirjoitan yhä pääasiassa
itselleni, pääkoppani parhaaksi ja tulevia vuosia varten. Merkinnöistä
löytyy varsin helposti vihjeitä (tai jopa ihan suori faktoja)
elämästäni: koulusta, työstä, kotikaupungeista. En koe, että tiedoista
olisi haittaa, mutta ihan puhtaaseen omalla nimelläni bloggaamiseen en
ole valmis siirtymään. Hieman vaivaa pitää nähdä, jos haluaa tietää
kuka täällä näppäimiä hakkaa :). Ystävät ja tuttavat pysyvät
koodinimien takana juuri siksi, että yksityisyyden raja on niin venyvä
käsite. Minulla se ilmeisesti venyy niin, että joillakin olisi jo
paukkunut.
keskiviikko, 20. syyskuu 2006
Kommentit