Työnteko loppui nyt! Ei kuitenkaan kokonaan, vain tältä päivältä. Huomenna on tapaaminen (kokous kuulostaa liian viralliselta), jossa olisi tarkoitus käydä läpi kirjallisuustyötä ja miettiä mitä modifiointeja alan tehdä. En ole vielä edes kirjoittanut kaikkia löytämiäni menetelmiä kirjallisuustyöhön, mutta en enää tänään jaksa keskittyä uuteen artikkeliin. Reilut viisi sivua on nyt materiaalia kasassa ja se saa riittää huomiseksi, en suostu stressaamaan tästä. En, en, en (ja silti olen jo stressannut...). En oikein tiedä olenko ollut laiska vai onko aikaa oikeasti ollut vähän. Järki sanoo, että aikaa on ollut liian vähän, sillä kun katson työaikalistaan kirjaamiani tehtäviä ei tehokasta kirjoitusaikaa ole ollut kuin ehkä viikko. Ja silloinkin olen usein tehnyt jotain muuta samalla tai osan päivästä. Pieni perfektionisti ja itsensä piiskaaja sisälläni taas saa minut syyttelemään itseäni laiskuudesta. Onhan tuossa alla todisteena työaikana tehtyjä postauksia päiväkirjaan ym.

Ei sitten mennä ruisrokkiin viikonloppuna. Ikuiset jahkailijat jahkailivat liian kauan ja kun tänään olin varaamassa lippuja karmea totuus yllätti. Voiko syyttää ketään muuta kuin itseään, jos nykyisillä ja tulevilla hellesäillä sekä festarin laadukkailla esiintyjillä antaa tuollaisen asian yllättää? Että meidän lisäksi joku muukin on kiinnostunut niistä juhlista. Noh, uutena ohjelmanumerona lauantaille on tiedossa piknik-oleskelua Suomenlinnassa. Olin ajatellut jotain mukavaa mansikat, kolmioleivät, valkoviini -henkistä, romanttistakin ehkä, auringonottoa joko Miehekkeen kanssa kahdestaan tai sitten muutaman hyvän tuttavan kanssa. Luvassa on kuitenkin mäyräkoiria, makkaroita ja mustiin pukeutuneita pitkätukkia. Ihan mukaviahan nuokin ovat, ei siinä mitään.