Ensimmäinen työviikko uudessa työpaikassa takana. Tai oikeastihan tätä päivää on vielä puolet jäljellä, hyi minua!

Olo on jotenkin ihan sekava. Ensimmäisen päivän vietin työhönotossa wanna-be Riitta Väisäsen ja 30 yläastelaisen kanssa. Hassulta tuntui kun samaan perehdytykseen oli koottu vakinaiseen työsuhteeseen tulevat perheelliset kauluspaita-ihmiset ja nuoret (lapset), jotka eivät tienneet omaa tilinumeroaan, mikä on verokortti ja miten se toimii, kuka on lähiomainen jne. Kunnollinen perehdyttäminen on hyvä asia, mutta vähän parempaa organisointia kaipasin, sillä koko päivä koostui lähinnä odottelusta. Voisivat palkata vaikka jonkun kesätyöntekijän parantamaan tapahtuman sujuvuutta.

Varsinaiseen työskentelyosastoon tutustumista jouduin odottamaan eiliseen asti. Vallan meinasi ruveta rasat pärkyämään kun ei perehdyttämistä ruvennut kuulumaaa. Istuin vain huoneessani lukien uutta materiaalia eikä talon tavoista ollut mitään hajua. Muita imitoimalla ja kysymällä pärjäsin ensimmäiset päivät. Nyt on kuitenkin rattaat lähteneet pyörimään ja sain siis eilen tutustumiskierroksen osastolla, pukukaapin avaimet ym. Tänään sain tietokoneen ja turvallisuuskoulutusta. Iltapäivällä on vielä luvassa keskustelua esimiehen kanssa tulevasta työnkuvasta. Klo 14 jälkeen tiedän mitä minulta ihan oikeasti vaaditaan.