En olekaan taas pitkään aikaan kirjoittanut. On ollut kiireitä, mutta myös fiilikset ovat olleet niin maassa, ettei ole huvittanut avautua. Ei mitään vakavaa, ihan tavallista (?) naisen, tai ainakin minun, mielialan vaihtelua. En silti ole jaksanut kirjoittaa niistä tyhmälaiskasaamaton-päivistä, kun kuitenkin kaiken aikaa tajuaa, että kaikki on silti ihan ok.

Määrittelin työmatkan pituuden tänään uudestaan. Matka kodin porraskäytävästä omalle työpisteelle on tasan Musen Black Holes and Revelations albumin + Ozzyn Crazy Trainin ja Mr. Crowleyn mittainen. Liian pitkä. En saanut tänään matkan aikana edes nukuttua, vaan mietin koko ajan, miten tahditonta olisi hypätä keskelle käytävää sätkimään, soittamaan näkymättömiä rumpuja (onko olemassa käsitettä ilmarummutus vrt. ilmakitaran soitto?) ja laulamaan Map of the Problematiquen tahtiin:<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

I can't get it right
Get it right
Since I met you

Loneliness be over
When will this
Loneliness be over?

Nyt teetä, että saan päivän käyntiin.