Eilen se saapui vihdoinkin takaisin. Nimittäin oma ihana hopeanharmaa kannettavani.
Onkin ollut ikävä. Nyt voi taas vaikka sängystä käsin surffatta
ympäriinsä maailman laajuista verkkoa, katsella elokuvia (tai
sinkkuelämää-sarjaa monta tuntia putkeen) ja kuunnella musiikkia.
Niin ja tulihan tämän asukseni kyljessä kotiin myös tuo Mieheke. Eipä
ollut paljoa muuttunut, sama poikamainen hymy oli ovella vastassa kun
pääsin illalla kotiin. Oli jopa tehnyt nuudelisatsit valmiiksi
odottamaan. Aluksi tuntui ihan hassulta olla taas toista lähellä.
Huuletkin olivat harjoituksen puutteessa muuttuneet ihan kankeiksi
pusuille. Tosin kyllähän ne illan aikana vetreiksi saatiin :)!
Hieman olen tapani mukaan etukäteen murehtinut miten yhteiselo alkaa
taas sujua. Näin jopa unta, jossa Mieheke oli tullut kotiin ja sotkenut
kaikki paikat niin, että suutuin ihan hirvittävästi. En edes oikeastaan
ymmärrä miksi moinen huoli uniini asti, sillä ihan hyvin me tässä
kämpässämme olemme viihtyneet. Itse en kadu yhteenmuuttoa yhtään enkä
haluaisi palata vanhaan asuntooni/asumistilanteeseeni.
tiistai, 20. kesäkuu 2006
Kommentit