Kyse ei ole vitsistä. Jouduin viime perjantaina todistamaan kahden
moottoriajoneuvon kolaria ja tänään aamulla kävi käsky antamaan
lausunto. Olin juuri tullut aamujumpasta kotiin ja saanut kipollisen
mysliä ja mansikoita eteeni, kun puhelin soi. Suoraan sanottuna ärsytti
kaivaa bussiaikataulut esiin; olin suunnitellut tekeväni jotain ihan
muuta.
Poliisilla piirsin kuvan tapahtumasta ja vastailin kysymyksiin. Oliko
vilkku päällä? Mikä oli etäisyys? Mitä vauhtia ajoneuvot liikkuivat?
Huomasiko toinen kuljettaja toista? Ääh... olen todella huono painamaan
mieleeni mitään (vuosilukuja, nimiä, runoja.... ) ja vielä huonompi
olen arvioimaan nopeuksia ja etäisyyksiä. Koko päivän olen pohtinut
tapahtunutta ja kiikkunut varmuuden ja epävarmuuden rajalla; kerroinko
todella niinkuin asia oli vai olenko vahingossa väritellyt
tapahtunutta. Varsinkin etäisyyden arviointi painaa mieltäni. Tuntuu,
että arvioin etäisyyden ihan väärin. Tai oikeastaan tuntuu, että
valitsin satunnaislukugeneraattorilla vain jonkun luvun ja liitin
metrit perään. "Kiitos olit meidän avaintodistaja." Joo eipä kestä, anytime.
keskiviikko, 18. lokakuu 2006
Kommentit