Kyse ei ole vitsistä. Jouduin viime perjantaina todistamaan kahden moottoriajoneuvon kolaria ja tänään aamulla kävi käsky antamaan lausunto. Olin juuri tullut aamujumpasta kotiin ja saanut kipollisen mysliä ja mansikoita eteeni, kun puhelin soi. Suoraan sanottuna ärsytti kaivaa bussiaikataulut esiin; olin suunnitellut tekeväni jotain ihan muuta.

Poliisilla piirsin kuvan tapahtumasta ja vastailin kysymyksiin. Oliko vilkku päällä? Mikä oli etäisyys? Mitä vauhtia ajoneuvot liikkuivat? Huomasiko toinen kuljettaja toista? Ääh... olen todella huono painamaan mieleeni mitään (vuosilukuja, nimiä, runoja.... ) ja vielä huonompi olen arvioimaan nopeuksia ja etäisyyksiä. Koko päivän olen pohtinut tapahtunutta ja kiikkunut varmuuden ja epävarmuuden rajalla; kerroinko todella niinkuin asia oli vai olenko vahingossa väritellyt tapahtunutta. Varsinkin etäisyyden arviointi painaa mieltäni. Tuntuu, että arvioin etäisyyden ihan väärin. Tai oikeastaan tuntuu, että valitsin satunnaislukugeneraattorilla  vain jonkun luvun ja liitin metrit perään. "Kiitos olit meidän avaintodistaja." Joo eipä kestä, anytime.