Jostain kaukaa mieleeni muistui kesken tiskauksen vanha kappale, jota pienenä kuuntelimme kaverin luona hänen isänsä c-kasetilta. Kappale oli pelottava, mutta samalla jotenkin niin kiehtova, että sitä oli kuunneltava uudestaan ja uudestaan. Onnekseni löysin kyseisen kappaleen verkosta ja kyllä siinä yhä on jotain, ehkä se piano ja ne sanat:

Täysikuu on tummanpunainen
Ja arvoitus on koristeellinen
Pikku hiljaa, vähän kerrallaan
Lemmen kahleet ja murheet haihduttaa.

Outo pilke silmäkulmassa
Toinen toistaan salaa koskettaa
Kesken kaiken nauruun purskahtaa
Lemmenkahleet ja murheet haihduttaa.

Luule ja kuule, jotain epäile
Sykkivän sykkeen syliinsä sulje
Pelkurimainen ja epätoivoinen
Ailahtelevainen ja mustasukkainen.

Kaikenlaista kuvitellessaan
Kerta kerran jälkeen unohtaa
Iltatuuli kyyneleet kuivaa
Lemmen kahleet ja murheet haihduttaa