Hieman epämiellyttävää kutinaa aiheuttaa iltapäivän esitys. En sanoisi kärsiväni jännityksestä, huomion keskipisteenä olo ei aiheuta paniikkia, mutta epävarma olo syntyy, kun täytyy selittää toisille jotain, mitä ei täysin itsekään tajua. Toivottavasti eivät kommenttiosiossa kysy mitään mahdottomia! Englannin kieleni on ihan ok ja olenpa joskus saanut kehujakin lausumisestani, mutta esiintyessä leuat jäykistyy, eikä puhe ole läheskään yhtä soljuvaa kuin normaalisti. Jännittäessä myös ääni väsyy ja muuttuu narisevaksi, tuttu ongelma minulle. Jopa Miehekkeen edessä eilen illalla suoritetussa harjoituksessa sain ääneni väsymään. Täytyy varmaan mennä jollekin äänenkäyttö- ja esiintymiskurssille, jos uran (?) edetessä esiintymisiä tulee enemmänkin. Aamun rentoutusharjoituksena olen kuunnellut repeatilla ah-ihanaa Kristiina Halkolaa:

Jos rakastat pieniä tyttöjä,
pieniä tyttöjä, pieniä poikia,
koiria, mummoja, vanhojapiikoja,
salaattia ja sellerinjuurta,
lampaanpaistia, kevätaamuja,
kylmien asemien yksinäisiä miehiä,
minä tulen kanssasi meren rantaan
ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan,
piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan.
(Matti Rossi)