Eilen katsastettiin Muusan livekunto. Hyvä oli. Levyltä kuunneltuna en ole pitänyt, mutta Mieheke on niin paljon näkemiään live-keikkoja hehkuttanut, että oli pakko lähteä katsastamaan. Laulajan ilmeet olivat välillä hassunhauskoja, mutta ääni kestää kuuntelemista kyllä. Voimakasta ja varsin mukaansatempaavaa musiikkia. Tempaannuin jopa niin paljon, että Miehekkeen serkku P sai houkuteltua tanssilattialle. Hytkyin itseni ihan hikiseksi. Ilmanvaihto ei oikein tuntunut Libertessä toimivan; ilmankosteus kondensoitui kylmien tuoppien pinnalle ja teki laseista liukkaita.

Illan aikana sain kehuja uudesta hiustyylistäni ja tanssitaidoistani. Mielestäni synkän näköiseksi värjäytyneet hiukset olivat serkku T:n mukaan hyvät: "tekevät sinusta jotenkin vakavamman näköisen". Tässä iässä on kuulemma hyvä, että on välillä vakavan (=aikuisen?) näköinen, mutta kuitenkin muutamalla harjanvedolla saa tyylin muuttumaan rennommaksi. Tai jotain. Kehut tosin annettiin muutaman lasillisen jälkeen. Tanssitaitoja kehui sekku P. Sekin muutaman jälkeen otetun vielä muutaman lasillisen tunnelmissa, mutta väliäkös tuolla. Jos tarkoitus oli piristää ja vahvistaa itsetuntoani, niin onnistuivat. Minulle tuli hyvä olo. Serkukset ovat niin avoimia, lämpimiä ja vilpittömiä ihmisiä. Ja myös heidän ystävänsä. Illan aikana sain lämpimiä halauksia ja ne narikassa ennen teiden erkanemista korvaan kuiskatut sanat ovat mielessä. Hymyilyttää vieläkin. Fiskarsin yöllinen hiippailukin tuli selvitettyä. Kaksonen oli raukka koko viikon potenut morkkista toilailuistaan, vaikka itse en ollut moksiskaan. En ole nähnyt painajaisia sänkyyni pyrkivistä alastomista vieraista miehistä. Halaus päälle ja kaikki oli unohdettu!