Miehekkeellä oli keikka tänään erään ihmisryhmittymän järjestämissä
pippaloissa. Olen aikanaan ollut hyvinkin aktiivinen tämän kyseisen
ryhmittymän toiminnassa, mutta ahdistuksen, kyllästymisen ja liiallisen
työmäärän takia päätin katkaista suhteeni tähän ryhmittymään (lähes)
kokonaan noin puoli vuotta sitten. Välien jäädyttämisen tein jopa niin
mallikkaasti, että vain yksinkertaisesti lopetin sähköposteihin
vastaamisen ja kokouksiin ilmestymisen. Aikuismaista, eiks je?
Tänään olin kuitenkin "velvoitettu" esiintymään bändärinä ja
pippaloihin oli pakko ilmestyä. Hieman häpeillen ryömin moikkaamaan
vanhoja tuttuja, mutta yllätys olikin suuri, kun kaikki ottivat minut
iloisesti vastaan. En havainnut minkäänlaista kettuilua raukkamaisesta
häipymisestäni tai syrjintää joukosta. Päinvastoin, kaikki kyselivät,
että tulenhan taas mukaan touhuun ja sanoivat, kuinka kiva on taas
nähdä. Häpeä omasta käytöksestä vaan kasvoi, kun muut olivat niin
rehtejä.
Lopuksi muisto itselle huonoja päiviä varten (esim. epätoivoisen farkkuostosmasennuksen parantamiseksi):
Mukava ja selvinpäin (huom, huom!) ollut nuori mies kehui ulkonäköäni
ilman taka-ajatuksia (vai kehuuko kukaan koskaan ilman mitään
motiivia...?). Eikä mulla ollut meikin meikkiä naamassa!
perjantai, 2. helmikuu 2007
Kommentit