Olen Jadesoturini katsonut. Pidin. Myönnän, että astelin elokuvateatteriin epäileväisevänä ja varautuneena (kiitos aikaisempien suomalaisten kuten Kuutamolla, Nousukausi, Helmiä ja sikoja, Pekot...), mutta hieman yllättäen huomasin nauttivani, vaikka yritin vielä elokuvan aikanakin etsimällä etsiä kömpelyyksiä ym. Ja kyllähän siellä niitä töksähdyksiäkin oli, mutta kokonaisuutena mielestäni hyvin kaunis ja viihdyttävä tarina. Erityisesti pidin Zhang Jingchun ja Tommi Erosen taistelukohtauksesta, sulavaa ja tunteikasta, tanssia lähes!

Nyt:n sivuilla on käypä arvostelu elokuvasta. Itse olen samaa mieltä, ehkä hieman positiivisemmassa hengessä kuitenkin. Ja keltainen kumiankka herätti minussakin reaktion: miksi? Leffan ansioksi laskisinkin juuri sen, ettei turhaan selitelty. Luulen ratkaisseeni muut (?) pikkuvihjeet, ankallekin kehittelin jonkin huteran nykyaikaan sitovan symbolin –selityksen.

En voi olla kiistämättä, että elokuvan tähtimäärää osaltani kasvattaa myös roolitus. Pitkähiuksiset miehet miellyttävät silmääni ja kyllä minä kahdesti pyytämättä sekä Kain että Sintain matkaan lähtisin :). Täytyypä toivoa, että nukkumatti toisi tänä yönä vierailulle vaikka yhden jadesoturin....