Venyttelen liian vähän. Jos totta puhutaan, en oikeastaan venyttele. Teen ennen treeniä ne muutamat lämmittelevät taivutukset ja treenin jälkeen lyhyet palauttavat, siinä se. Tiedän, että pitäisi venytellä illalla vielä kotona. Tiedän, että olen sen kropalleni velkaa; kehoni on kaikki vuodet toiminut lähes moitteettomasti, vaikka joskus olen sen laittanut koville. Nykyään pystyn jo kuuntelemaan kroppani viestejä ja annan sille lepoa, jos se sitä vaatii. Ennen flunssa tai muu tauti saattoi olla maailmanloppu, koska en päässyt hikoilemaan ja treenaamaan. Pää ei vaan kestänyt paikoillaan oloa ja saatoin hieman räkäisenäkin mennä itseäni piiskaamaan. Arvaahan sen, ettei se paranemista ainakaan edistä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Miksi venyttely sitten on niin vaikeaa? Jos muuten olen hyvin tarkka hyvinvoinnistani ja tiedostan venyttelyn tärkeyden, miksi en tee sitä? Suurimpien lihasryhmien läpikäynti illalla ei edes veisi kovin kauaa aikaa ja venyttelyn voisi ihan hyvin tehdä samalla kun katsoo Sinkkuelämää -jaksoja tietokoneelta. Eikä venyttely edes tunnu pahalta (siis sellainen palauttava venyttely, voimistelutreeneissä aikanaan tehdyt liikkuvuusvenyttelyt on asia erikseen), päinvastoin lihakset tuntuvat ihanan rennoilta venyttelyn jälkeen. Monesti olen päättänyt, että nyt alkaa uusi elämä ja minä rupean venyttelemään, mutta aina se jää. Ehkä en ole vielä tarpeeksi jäykkä, että tajuaisin venyttelyn olevan välttämätöntä. Välillä pohkeet ovat hieman tukossa, mutta muuten olen yllättävän taipuisa. Ystäviin ja tuttaviin verrattaessa olen selvästi taipuisin. Saman olen havainnut myös jumpassa peilin kautta kurkkiessani; olen keskivertoa taipuisampi. Ehkä se on osittain synnynnäistä. Ehkä ahkera liikkuminen pitää paikat vetreinä, kun veri treenin aikana kiertää lihaksissa. Ei tämä silti voi kauaa näin jatkua, pakko ryhtyä venyttelemään. Ehkä venyttelylaiskuuden myöntäminen tämän kirjoituksen myötä auttaa asiaa. Pitäisi varmaankin palauttaa venäläisen valmentajan sanat mieleen: "Puolukka etkö sjinä osaa? Joosta, joosta, joosta." En lupaa mitään.