Töissä on ollut nyt jo monta makeaa viikkoa. Tuntuu, että joka päivä joku tuo jotain herkkua. Tuntuu, että tulee sokerit korvista ulos. On nimipäiväkakkua, lomallelähtöpullia, kävin parturissa -piirakkaa ja juhlitaan kesää -keksejä. Plääh. Miten ihmiset voivat syödä niin paljon makeaa? Olenko ainut joka on kyllästynyt? Kaiken huipuksi makea on tarjolla heti aamukahvilla klo 8.30. En minä siihen aikaan voi mitään sokeri-vehnäjauho -nannaa syödä, verensokeri aloittaa muuten ihan hirveän vuoristoradan ja koko päivä on pilalla. Olenkin sanonut kohteliaasti 'ei kiitos' tarjotuille herkuille. Onneksi tässä paikassa 'ei kiitos' riittää, eikä tarvitse jankata ja perustella niin kuin kaksi vuotta sitten. Silloisessa työpaikassa viinereistä kieltäytyjä oli kummajainen, jota päiviteltiin koko kesä. Mitä voi sanoa, kun pomo kahvitauolla alkaa vaimonsa kanssa väitellä Puolukan kurveista ja kurvittomuudesta; onko painoa vähän vai sopivasti? Minä en vain pidä viinereistä, en varsinkaan joka päivä tarjottuna!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

En siis hirveästi pidä makeasta, kermakakut ovat kauhistuksia samoin kuin kaikki pikkuleivät, joissa on parasta ennen -päiväys vasta vuoden päästä. Ainut heikkouteni on pulla, perinteinen, suomalainen, vehnäinen nisu. Äitini teki maailman parhaita korvapuusteja, mikä tuli todettua varsin selkeästi äidin kuoleman jälkeen. Naapurit ym. ystävät toivat erilaisia lahjoja surutaloon, usein juuri jotain leipomuksia ja useampi pussi pullaakin saatiin. Eivät olleet hyviä vaan varsin kuivakoita ja mauttomia. Hyväähän nekin pullat vain tarkoittivat, mutta kyllä niitä korppuja jyrsiessä ikävä ja suru vaan kasvoi kun tiesi, ettei kotona haise enää koskaan äidin leipomat tuoreet korvapuustit. Eräs parhaista muistoistani on, kun väsyneenä ja pettyneenä kävelin kotiin viimeisestä ylioppilaskokeesta (ruotsin kieli) ja äiti oli leiponut korvapuusteja. Eteisessä vastaan tulviva tuoksu oli huumaava. Keittiössä odotti monta pellillistä tuoreita, isoja ja pehmeitä korvapuusteja ja ainakin osa yo-kokeen pettymyksestä hälveni pois ensimmäisen maitolasillisen ja pullan myötä. Voi äiti...

 

129608.jpg

 

Puolukan pullapolitiikkaa:

1. Pullapitkossa on oltava rusinoita, ilman rusinoita pitko on sama kuin söisi ranskanleipää.

2. Pullataikinaan ei laiteta kananmunia.

3. Pullataikina tehdään mieluusti veteen, maitoon tehty käy myös.

4. Kardemummaa sopivasti.

5. Voita ja sokeria, ei margariinia eikä makeutusaineita!

6. Hyväksyttävät ja suositeltavat täytteet: voi-sokeri-kaneli, luumuhillo, voi ja sokeri (eli perinteinen voisilmäpulla). Piirakkamuodossa menee myös mustikat tai rahka. Muihin täytteisiin suhtaudutaan vähintäänkin epäilevästi.