Nihkeä päivä. Aamulla pääsin sängystä ylös vasta puoli kymmeneltä,
vaikka kello herätti jo seitsemältä. Sen jälkeen söin kaksi
nokkossämpylää ja surffailin netissä. Todella hyödyllistä siis.
Lukukauden alkaessa ajattelin, että työskentelisin noin 8 tuntia
päivässä; aloittaisin kahdeksalta ja lopettaisin neljältä. Saisin
pidettyä jonkinlaista rytmiä yllä ja koulutöitä tehtyä. Ensimmäisen
viikon onnistuin ehkä jotenkin, mutta sen jälkeen en ole tehnyt juuri
mitään. Tiedän, että tämä kostautuu vielä. Miksi on niin pirun vaikeaa
saada tehtyä mitään ilman pakkoa? Ja kyllähän nämä kaksi kurssia on
pakko tehdä, niissä vain ei ole luentoja tai laskareita, joissa olisi
'pakko' käydä. Nytkin teen kaikenlaista vältelläkseni wordin avaamista
ja artikkeleiden esiin kaivamista.
Yhdeksitoista raahauduin koululle tekemään projektityön labraosuutta.
Kävelin taas ohjaajan perässä ympäriinsä, enkä oikein tiedä saimmeko
mitään tehtyä. Tuloshan se on sekin, ettei mitään tapahdu, mutta olen
kyllä pettynyt tähän projektiin, jos tahti ei muutu jatkossa. Tuntuu,
että mitään ei ole suunniteltu valmiiksi, eikä mikään toimi, kun "ei ole ennen kokeiltu" tai "oletin, että toimii".
Tajuan kyllä, ettei tutkimustyössä kaikki aina suju suunnitelmien
mukaan ja käytännössä saattaa tulla yllättäviäkin tilanteita eteen. Nyt
ärtymystä herättää se, ettei minulla ole oikeastaan edes kunnon
käsitystä siitä, mitä yritetään tutkia (tutkimussuunnitelma?) ja miksi.
Mihin kysymyksiin haetaan vastauksia?
Saamattomuudestani ja ohjaajan saamattomuudesta tuohtuneena lähdin piristämään itseäni Niken tanssitunnille.
Ihan turhaan. Tunti oli mielestäni jokseenkin tylsä. Hikoilin kyllä
kuin hevonen, mutta en tuntenut mitään adrenaliini-/tunneryöppyjä,
jotka parhailla tunneilla saa musiikin ja liikkeen kanssa melkein itkun
aikaan.
Plääh! tälle päivälle.
maanantai, 25. syyskuu 2006
Kommentit