Kun olin pieni (sala)poliisisarjat olivat minun ja iskän juttu. Istuttiin yhdessä sohvalla ja pähkäiltiin syyllistä. Välillä minua jännitti niin, että piti tyyny laittaa silmien eteen. Oikeastaan ihmettelen, miten minun on annettu katsoa niin 'raakoja' ohjelmia niin pienenä. Isän suosikkeja olivat Kahden keikka (Ein Fall für Zwei) ja Kettu (der Alte). Myös Columboa seurasimme tiiviisti, mutta yksi oli minulle yli kaiken: Mon ami, Hercule Poirot! Ja voi sitä riemun määrää, kun joululomilla huomasin, että Yle esittää tammikuussa neljä Poirot-elokuvaa. Ensimmäiset kolme on jo esitetty ja tänään on viimeisen vuoro.

Oikeaoppisesti Poirot-elokuva kuuluu katsoa teetä nauttien (minulla vihreä tee, mutta musta olisi kyllä aiheeseen sopivampaa), villasukat jalassa ja niitä ranskankielisiä fraaseja perässä toistellen (vaikka en ranskaa osaakaan). Ah, schupa-schupa-söö, oui... Telkkarin ääreen siis.