Kuinka käytetään ilmainen lomaviikko? Siivoamalla, tietysti! (Ja
nukutaan myöhään niin, että ensiviikolla olen varmasti ihan zombie kun
ennen seitsemää tassuttelen bussipysäkille.) Olen järjestänyt
vaatekaapit ihanan siisteiksi ja pinonnut vaatteet suoriksi pinoiksi,
pyykännyt ja tuulettanut. Olin niin ylpeä, että meinasin ihan ottaa
valokuvan ja liittää sen tähän. Niin alas en kuitenkaan vielä ollut
valmis vajoamaan.
Myönnän, taidan olla siivoushullu. Ehkä jopa hullumpi kuin Monica,
sillä seuraava suunnitelmani on siivota häkkivarastomme. Kerran
myöhästyin melkein junasta, kun ryhdyin siivoamaan kämppää puolituntia
ennen junan lähtöä. Vaikka ketään ei ollut jäämässä kotiin, täytyi
pesukonekin vetää irti seinästä ja pestä pölyt pois koneen takaa. Just.
Mieheke sanoo, että minulla on ihan hullu tyytyväisen kiilto silmissä
kun siivoan ja hinkkaan luudulla kaappien ovia. Ennen oli ahdistavaa
mennä kotikotiin käymään, kun tuntui, että täytyy siivota. Siis kukaan
ei pyytänyt siivoamaan, vaan mielestäni täytyi vain siivota. Nyt olen
alkanut ymmärtää, ettei toisten nurkkien (kotikoti on koti, mutta nyt
minulla on myös oma koti) alituinen siivous ole aina edes kovin
tahdikasta. Kyllä minäkin varmasti loukkaantuisin, jos tänne tulisi
joku hääräämään ja pistämään paremmaksi.
En tiedä mistä vimmani siivoukseen on tullut. Bakteereista siinä ei ole
kyse. En pelkää likaa tai pöpöjä. Lähinnä kyse on järjestyksestä, sillä
en kestä epäjärjestystä (kuulemma jo pienenä järjestelin värikyniä
penaaliin oikeinpäin ynnä muuta maanista). Pidän myös siitä, että
siivotessa oman työn jäljen näkee heti ja siivouksen jälkeen voi
kellahtaa sohvalle hyrisemään tyytyväisyyttä omaa aikaansannosta
ihaillessa. Hyr-ryr.
torstai, 8. helmikuu 2007
Kommentit