Kuinka käytetään ilmainen lomaviikko? Siivoamalla, tietysti! (Ja nukutaan myöhään niin, että ensiviikolla olen varmasti ihan zombie kun ennen seitsemää tassuttelen bussipysäkille.) Olen järjestänyt vaatekaapit ihanan siisteiksi ja pinonnut vaatteet suoriksi pinoiksi, pyykännyt ja tuulettanut. Olin niin ylpeä, että meinasin ihan ottaa valokuvan ja liittää sen tähän. Niin alas en kuitenkaan vielä ollut valmis vajoamaan.

Myönnän, taidan olla siivoushullu. Ehkä jopa hullumpi kuin Monica, sillä seuraava suunnitelmani on siivota häkkivarastomme. Kerran myöhästyin melkein junasta, kun ryhdyin siivoamaan kämppää puolituntia ennen junan lähtöä. Vaikka ketään ei ollut jäämässä kotiin, täytyi pesukonekin vetää irti seinästä ja pestä pölyt pois koneen takaa. Just.

Mieheke sanoo, että minulla on ihan hullu tyytyväisen kiilto silmissä kun siivoan ja hinkkaan luudulla kaappien ovia. Ennen oli ahdistavaa mennä kotikotiin käymään, kun tuntui, että täytyy siivota. Siis kukaan ei pyytänyt siivoamaan, vaan mielestäni täytyi vain siivota. Nyt olen alkanut ymmärtää, ettei toisten nurkkien (kotikoti on koti, mutta nyt minulla on myös oma koti) alituinen siivous ole aina edes kovin tahdikasta. Kyllä minäkin varmasti loukkaantuisin, jos tänne tulisi joku hääräämään ja pistämään paremmaksi.

En tiedä mistä vimmani siivoukseen on tullut. Bakteereista siinä ei ole kyse. En pelkää likaa tai pöpöjä. Lähinnä kyse on järjestyksestä, sillä en kestä epäjärjestystä (kuulemma jo pienenä järjestelin värikyniä penaaliin oikeinpäin ynnä muuta maanista). Pidän myös siitä, että siivotessa oman työn jäljen näkee heti ja siivouksen jälkeen voi kellahtaa sohvalle hyrisemään tyytyväisyyttä omaa aikaansannosta ihaillessa. Hyr-ryr.