Touhu-viikonloppu. Perjantaina vietin koti-iltaa yksin ja sain kuin sainkin vielä kahden tunnin treenin jälkeen itsestäni irti sen verran, että maalasin lipaston pintaan kolmannen petsikerroksen. Kaksi aiempaa kerrosta on maalattu jo aikaa sitten, mutta mielestäni lipasto on ollut liian haalea. Nyt se on tarpeeksi tumma. Tosin oven voisin maalata vielä neljännen kerran, sillä minun silmiini se näyttää edelleen vaaleammalta kuin muut osat. Miehekkeen mielestä ovi on ok.

Lauantaina heräsin aikaisin ja kävin olohuoneen pöydän kimppuun. Ikiaikaiselle pöydälle on ollut jo kauan tarkoitus tehdä sama käsittely kuin lipastolle, mutta koskaan ei ole löytynyt aikaa. Aamulla päätin, että työ on vain yksinkertaisesti aloitettava, muuten se ei tule koskaan valmiiksi. Raahasin pöydän pikkuruiselle parvekkeellemme ja aloin lätkimään maalipesua pintaan. Ihan hiki tuli pöytälevyn yllä kyykkiessä ja hinkatessa! Pöydän kuivuessa ahdistelin krapulaista Miehekettä liinavatetöillä. Lakanat olivat maanneet pyykkikorissa jo ikuisuuden, koska en ole jaksanut lähteä mankeloimaan. Tarmokkuuttani sain siis nekin pyykättyä, vihdoinkin! Sain myös suostuteltua (nojoo, se oli lähes mankumista) Miehekkeen hiomaan pesemäni pöytälevyt, kehikon joudun hiomaan itse. Kunhan ehdin (heh!).

Lakanoiden mankeloinnin jälkeen siirryin keittiöön valmistelemaan päivällistä: kaalilaatikkoa. Laatikon hautuessa uunissa painuin juoksulenkille. Pitkään aikaan en ole Asicsejani jalkaan vetänyt, vaan olen treenannut lähinnä jumpassa. Tauosta huolimatta juoksu kulki kuin unelma ja olisin voinut hölkötellä loputtomiin. Likan kanssa meno ei tuntunut tylsältä, mutta kyllä kuntokin on varmasti kasvanut. Ennen juoksin sellaista 10 km tunnissa vauhtia, mutta nyt askeleessa oli enemmän ytyä. Veikkaisin, että juoksin noin 13 km. Salainen haaveeni maratonista sai lisäpontta ja olen varma, että pystyisin siihen, jos vain treenaisin juoksua. Jumpassa käynti ja uinti pitävät kyllä kunnon korkeana, mutta totuus on, että juoksua treenaa parhaiten juoksemalla. Suurin ongelma on siis se, että juoksutreenit tulisivat aikatauluuni huippukivojen jumppa- ja hetkutustuntien tilalle. Eih :)!

Lenkin ja suihkun jälkeen lihakset tuntuivat ihanan rennoilta. Ja mikä parasta, ruoka oli uunissa valmiina! Kaalilaatikkoni oli hyvää, mutta ei (vieläkään) yhtä hyvää kuin äidin. Ensi kerralla enemmän siirappia.

Tänään olen jatkanut pakerrusta olohuoneen pöydän parissa, mutta työhön tuli katkos, sillä petsilakka ja lakkabensiini ovat lopussa. Täytyy poiketa K-rautaan samalla kun menen jumppaan.

Kunpa aina saisi yhtä paljon aikaiseksi kuin tänä viikonloppuna!