Koska Mieheke lähti Itävaltaan, päätin matkata kotimaisemiin viettämään syntymäpäivääni. Paljon on tämäkin kasvukeskus vuosien aikana muuttunut. Kotitalomme lähiympäristö on muuttunut todella paljon. Silloin kun me muutimme tänne, ympärillä oli lähinnä kuraisia peltoja. Ensin yhdelle pellolle rakennettiin suuri kauppakeskus ja vähitellen taloja alkoi ilmestyä ympärille enemmän.

Kävin tänään lenkillä paikassa, joka oli viitisen vuotta sitten pelkkää metsää. Nykyään aluella on omakotitaloja silmänkantamattomiin, ihan kuin pieni kylä. Talot on rakennettu hyvin lähelle toisiaan, vain pienet hajuraot seinien välissä. Mitä järkeä siinäkin on? Eikö sitä sitten voisi vain rehdisti rakentaa rivitaloja? Ei ilmeisesti. Oma talo on suomalaisille kummallinen statussymboli. Kaikilla pitää olla oma talo ja mielellään vielä omin käsin rakennettu. Sanomattakin on selvää, että mitä isompi sitä parempi. Jotenkin kuvaa niin hyvin tätä nykyistä kulutushysteriaa ja luksuksen tavoittelua. Muistan lukeneeni jostain (huom. asiallinen viittaus), että ekologisinta asumista on kerrostaloasuminen, mikä kuulostaa ihan järkevältä, kun ajattelee lämmityskustannuksia, tiivistä rakentamista ja välimatkoja.

Samalla omakotitaloalueella näkyi myös useampi kappale citymaastureita. Nämä peniksenjatkeet on valittu Suomen Luonto -lehdessä vuoden turhakkeeksi eikä suotta. Mihin kaupungissa tarvitsee maasturin? Mikä edes on citymaasturi? Onko se kehitetty erityisesti Mannerheimintien mukulakiviä ja painavia kauppakasseja varten? Aaa, now i see. Ei vaiskaan, en ymmärrä. Kaikki citymaasturit, jotka olen nähnyt, ovat olleet niin puhtaita, ettei niillä varmasti ole ajettu muualla kuin kaupungissa. Lisäksi kyydissä on aina vain yksi ihminen, vaikka tilaa olisi useammallekin. Tämä tietysti sen takia, että näitä bensasyöppöjä ostetaan yleensä perheisiin, joissa on vähintään kaksi autoa. Vruum-vruum.

Itse tietysti aion asua opiskelijakämpässä lopun ikääni ja polkea Tunturillani joka paikkaan. Niinettä!