Juhannus, joulu, vappu, uusivuosi. Kaikki juhlia joista en pidä, koska aina pitäisi olla jotain spesiaalia tekemistä. Kotona loikoilu ei ole spesiaalia.Viime uutena vuotena tein päätöksen, että jään kotiin, mutta päätöksen sanominen ääneen oli todella vaikeaa. Podin syyllisyyttä kotiin jäämisestä (miksi?) ja tunsin itseni petturiksi. Massasta erottuminen oli niin vaikeaa, että piti ihan kyyneleitäkin vuodattaa päätöksen tekemisen jälkeen. Ja silti päätökseni oli ihan oikea enkä ole katunut sitä uuden vuoden puolella kertaakaan.

Tänä juhannuksena ohjelmassa oli hirvitys nimeltä häät, juhannushäät. Tosin eipä se mikään hirvitys loppujen lopuksi ollutkaan kun ei kyseessä ollut mitkään tavalliset morsiamen prinsessapäivä -juhlat vaan ohjelmassa oli kahvittelua mukavien ihmisten seurassa ja todella...hmm... mielenkiintoista musiikkia (kappaleiden niminä mm. pingviinien maanantaiaamu etelänavalla, kanalasta kajahtaa, sokean hevosen lyhyt mutta onnellinen elämä, rankkurin sormi).

Vielä samana iltana häiden jälkeen lähdimme Miehekkeen kanssa Tampereen suuntaan mökkeilemään. Mökillä oli vastassa anopike ja tämän ystävätär (mökin omistaja) sekä natoke ja miehekkeensä. Viikonloppu oli juuri sopivaa rentoutusta. Vietimme paljon sitä kuuluisaa laatuaikaa Miehekkeen kanssa soudellen ja saarella kävelleen, nauroimme ja pusuttelimme paljon. Tietysti ohjelmassa oli myös hyvää ruokaa (napa sanoi poks) ja mölkkymestaruuden ratkomista (Vantaa on mestari). Aliaksen parissa istuttiin myöhälle yöhön/varhaiseen aamuun. Tiukan taiston jälkeen voittajaksi kruunattiin joukkue anopike ja puolukka, jihaa! Miesten joukkue väitti olleensa moraalinen voittaja. Onkohan se sama asia kuin huono häviäjä :)?