Miten voi olla uusi viikko taas alkamassa?! Olenkohan tulossa vanhaksi, kun voisin allekirjoittaa monien ikääntyvien hokeman "päivät juoksee koko ajan nopeampaa". Viimeksi fraasin kuulin perjantaina, kun anopike ja lapsenlapsensa olivat yökylässä. Pidän vieraiden kestitsimisestä, mutta nyt tiskiallas pursuaa astioita ja pyykkikori lakanoita. Tänään on käytävä sorvin ääreen.

Eilen saimme vihdoin toteutettua tauluprojektin loppuun. Kankaaksi valikoitui lopulta lumimarja. Ananas tuntui sittenkin liian voimakkaalta, kliseiseltä ja tunnistettavalta. Yöllä kotiin tullessani havahduin ihmeelliseen napinaan, joka kuului olohuoneesta. Kohdensin äänen Miehekkeen työpöydän ympäristöön ja luulin jo, että uudet kaiuttimet ja mitkälie musiikkivehkeet ovat räjähdyspisteessä, kunnes tajusin äänen kuuluvan uudesta taulusta. Nastat, joilla kangas kiinnitettiin stryrox-levyyn, kopisivat seinää vasten taulun liikkuessa ja hetken päästä koko komeus rojahti lattialle. Aikamoista sydämentykytystä aiheutti tuollainen rojahdus keskellä yötä! Kaksipuoleiset teipit, eivät siis toimi styrox-levyn kanssa (tavallisten taulujen kanssa kylläkin). Täytyy siis kaivaa vasara esiin ja naulata taulukoukku seinään.