Miten voi olla uusi viikko taas alkamassa?! Olenkohan tulossa vanhaksi,
kun voisin allekirjoittaa monien ikääntyvien hokeman "päivät juoksee
koko ajan nopeampaa". Viimeksi fraasin kuulin perjantaina, kun anopike
ja lapsenlapsensa olivat yökylässä. Pidän vieraiden kestitsimisestä,
mutta nyt tiskiallas pursuaa astioita ja pyykkikori lakanoita. Tänään
on käytävä sorvin ääreen.
Eilen saimme vihdoin toteutettua tauluprojektin loppuun. Kankaaksi valikoitui lopulta lumimarja. Ananas
tuntui sittenkin liian voimakkaalta, kliseiseltä ja tunnistettavalta.
Yöllä kotiin tullessani havahduin ihmeelliseen napinaan, joka kuului
olohuoneesta. Kohdensin äänen Miehekkeen työpöydän ympäristöön ja
luulin jo, että uudet kaiuttimet ja mitkälie musiikkivehkeet ovat
räjähdyspisteessä, kunnes tajusin äänen kuuluvan uudesta taulusta.
Nastat, joilla kangas kiinnitettiin stryrox-levyyn, kopisivat seinää
vasten taulun liikkuessa ja hetken päästä koko komeus rojahti
lattialle. Aikamoista sydämentykytystä aiheutti tuollainen rojahdus
keskellä yötä! Kaksipuoleiset teipit, eivät siis toimi styrox-levyn
kanssa (tavallisten taulujen kanssa kylläkin). Täytyy siis kaivaa
vasara esiin ja naulata taulukoukku seinään.
sunnuntai, 17. syyskuu 2006
Kommentit