Oih ja voih! Herkkiä hetkiä, kauniita säveliä, värejä, rytmiä ja taidokasta tilutusta. Sitä kaikkea ja enemmän oli eilinen Emma Salokoski Ensemblen konsertti Savoy-teatterissa. Keikan alkupuoli oli selkeästi suunnattu suomenkielisille kappaleille Emman ollessa pääosassa. Yllätyin miten aikaisessa vaiheessa ihana tähdet meren yllä -kappale esitettiin. Toinen puolisko konsertista oli selvästi vauhdikkaampi. Soittajia nostettiin lopussa huomattavasti enemmän esille ja välillä katsojille tarjottiinkin aikamoista soolo-iloittelua.

Illan parhaat aplodit sai Mas que nada, mutta oma suosikkini oli J. Karjalaisen Hullun laulu. Vaikka kappaleen sanat ovat hilpeän humoristiset, istuin tuolissani mykistyneenä kyyneleet silmissä. Niin kovin kaunista kuultavaa Ensemblen versio ko. kappaleesta mielestäni oli. Muita mieleen jääneitä olivat Mina maneira ja Kaksi Mannerta. Myös Miksi sä meet (Porque te vas) sai raikuvat suosionosoitukset, vaikka itse pidän Tuula Amberlan versiosta sitten kuitenkin enemmän

Bändi soitti koko illan ihailtavan tasokkaasti ja tuntui, että jokainen kolahduskin oli tarkoin harkittu. Mieheke, joka näistä asioista tajuaa enemmänkin, totesikin kuvaavasti ”aivan s...tanan hyvät saundit”.