Mieheke lähti Pohjanmaalle viikonlopun viettoon ja olen yksin kotona. Ihan outoa ja myös hieman huolestuttavaa: en oikein osaa olla yksin. Kävin kirjastossa lainaamassa Arno Kotron teoksen ja luin sen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt haahuilen internetissä ja katselen Youtube:sta musiikkivideoita

Neitokaisten uutuuden innoittamana päädyin koluamaan vanhoja All Saints -videoita läpi. Ystäväni oli yhtyeen suuri fani aikanaan, mutta itse en vielä silloin hyvän päälle tajunnut. 90-luvulla sydämeeni ja ajatuksiini mahtui vain yksi bändi, mutta siitä lisää myöhemmin. Muistan kyllä ihailleeni tyttöjen hiuksia, tennareita ja vatsoja. Tänä iltana ne hittikappaleet uudelleen kuultuani voin sanoa ihailevani myös lauluja. Esimerkiksi yhtyeen suurin (?) hitti Never ever, vautsivau! Ihanan seesteistä ja puhdasta poppia. Ei pyllyn pyöritystä, ähkimistä tai tökeröjä kielikuvia seksistä. Huokailuista huolimatta Booty call –kappalekin yltää reilusti limaisen rajan yli.

Aasinsilta eteenpäin: Nykyään pyhimysten Nicole viihtyy Liam Gallagherin seurassa, joka on sen teini-ikäisen puolukan pään sekoittaneen bändin laulaja. Oasis oli ensimmäinen ja ainakin tähän mennessä ainoa bändi, jota olen ihan tosissani fanittanut.Ostin kaikki cd:t, koulussa pidin esitelmiä ja luukutin (What's the story) Morning Glory? -levyä päivät pitkät. Sanomattakin selvää, että osasin kaikkien kappaleiden sanat ulkoa. Jos en löytänyt lyriikoita painettuna mistään, kirjoitin ne itse ylös paperille. Siinä hommassa nauhurin pause - ja rew-nappulat kuluivat tehokkaasti! MTV pyhitti kuumimman Oasis-kauden aikaan yhtyeelle kokonaisen viikonlopun, jonka tietysti äänitin VHS-kasetille. Yksi nauhoitetuista ohjelmista oli loistava MTV Unplugged (tekeekö ne enää noita Unplugged ohjelmia?). Sitäkin pätkää tuli katsottua monen monta kertaa. Muistan myös akustiset esiintymiset most wanted (tms.) ohjelmassa, jossa Noelilla oli päällään päheän hieno Adidaksen verkkatakki, olisin halunnut samanlaisen.

Jossain vaiheessa innostus laantui ja lopulta levytkin unohtuivat. Eikä uusi tuotanto enää (What's the story) Morning Glory? -levyn jälkeen ollut niin laadukasta, imho. Kunnes tässä eräänä päivänä radiosta kuului taas tuttuja kitaroita ja laulua: The importance of being idle! Video on huippuhieno ja Noel on syötävän hyvän näköinen partakoneen kanssa. Ihan kuin palaisin ajassa takaisin teiniksi. Ihquu!

---

PS. Näin unta Ville Valosta. Ville tykkäsi mun perberistä ja mä heiluttelin sitä sille. Me myös flirttailtiin ihan törkeän paljon.