Kesän ensimmäiset festarit koettu: SOA. Ihan silleen iisisti hummailtiin lauantaipäivä, mutta hummailtiin kuitenkin. Matkaan lähdettiin vain yhden esiintyjän tähden: Ronnie James Dio on dio on dio. Miehen iästä ei julkisuudessa ole täyttä varmuutta, mutta vuosia on luultavimmin reilusti yli kuudenkymmenen. Ja mikä ääni edelleen! Herra Dio on yksi niitä tapauksia, jotka saavat minut toivomaan, että olisin syntynyt aiemmin. Millaista olisikaan ollut nähdä livenä Rainbow, Sabbath ja Dio ns. huippuvuosina! Toki show oli edelleen energinen ja miehet kunnossa, mutta silti tuntuu, että liian myöhään olen tähänkin mahtavuuteen herännyt.

Muiden festareiden ja keikkojen osalta tilanne onkin sitten ihan auki. Tuntuu jokin ihmeen käsijarru olevan päällä menopäätösten suhteen. Provinssiin haluaisin (muun muassa Tori ja Amy), mutta pirun työhaastattelu perjantai-iltapäivällä sotkee suunnitelmia pahasti. Enkä edes tiedä haluanko sitä työpaikkaa... Nummirockin lippu oli jo hyppysissäni, mutta myin sen pois. Esiintyjät eivät tänä vuonna oikein nappaa enkä jaksa sinne enää pelkän tapahtuman takia lähteä. Tuskaan olen sentään saanut lipun ostettua sunnuntaille (Blind Guardian). Lisäksi kesä olisi täynnä muita mielenkiintoisia esiintyjiä ja tapahtumia. Mieheke on lähdössä ulkomaille asti festaroimaan ja minuakin huvittaisi, mutta ei tästä työstä taida pystyä viikoksi irrottautumaan*. Onneksi Helsingissä on varsin paljon tapahtumia ja ilmaiskonsertteja kesän aikaan, niin ei jää ihan kesämusiikista ulkona tanssahtelusta ulkopuolelle. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

*Tai nyt pystyisi, kun tekemistä ei ole, mutta se, että ei ole tekemistä nyt, tarkoittaa, että vielä enne elokuuta kiirettä on niin maan ---keleesti.