Mutta on minulla myös paluulippu, koska köyhän täytyy palata takaisin työpaikalleen maanantaiaamuna tienaamaan rahaa, muuten tulee talvesta piitkä ja puurovoittoinen. Klo 15.04 lähtee juna kohti kotiseutua. Matkaevääksi aion hankkia salaatin jostain aseman ylihinnoitellusta, englannin kielellä nimetystä kahvilasta. Matkaseurakseni olen valinnut lempietsiväni. Mon ami!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Liian harvoin tulee käytyä kotikotona. Johonkin se aika aina valuu. Varsinkin syksyt pakkaavat lipumaan ohi liiankin nopeasti ilman vierailua Pohjanmaalle. Alussa ajattelin, etten varmasti tänne etelään jää, vaan pakkaan laukkuni heti kun tutkinto on taskussa. Kummasti pakkaamishaluja vähentää se, että toisella on työpaikka täällä.

<pikkusormi ylös> Ja kun ne kotipaikkakunnan ihmisetkin ovat muuttuneet niin maalaisiksi, vaikka kaupunki onkin alueensa muuttovoittajia niin ei sinne kehtaa enää takaisin muuttaa. Eihän siellä ole kaikissa kaupoissa edes kikherneitä kun maalaiset syövät vain perunoita ja ruskeaasoosia! Ja partureilla on tavalliset ruskeat hiukset ja tylsät Anttilasta ostetut stretch-farkut eikä ne tiedä mikä on spiraali-permanentti.</pikkusormi ylös>

Minustakin on siis tullut trendikäs city-vihreä, joka haluaa karhuja ja susia lisää Suomen metsiin kun ne on niin söpöjä ja länsimetro olis kiva! Mitä täällä laitetaan johtoveteen? Täytyy varmaan mennä maatalousmessuille viikonloppuna, ettei totuus unohtuisi.

Niin ja ensimmäiseksi kun pääsen junasta, aion mennä parturiin.