Aamulla jo ennen seitsemää matkalla bussipysäkille tajusin, että asuvalinta ei tänään mennyt ihan nappiin. Varpaat huusivat hoosiannaa liukkaissa, mutta ah niin kauniissa strassisandaaleissa heti ensimmäisen sadan metrin jälkeen. Tämän takia en käyttänyt näitä kenkiä viime kesänä. Bussissa tajusin myös, että uuden toppini kaula-aukko on konttorityöskentelyyn hieman liian antava. Mistään härskisti vilkkuvasta luottokortin höyläysvaosta ei nyt ole kyse (ei minun buubseillani), mutta insinöörisetien aamukahvit saattavat mennä väärään kurkkuun, jos heilun täällä rintaliivien pitsin vilkkuen. Apu löytyi onneksi kahvihuoneen ensiapukaapista: laastaria varpaisiin ja neulaa ja lankaa kaula-aukon kutistamiseen.