Minäkin haluan ihastua. Pussailla tuntikausia, odottaa perjantaita sydän pamppaillen ja tuntea pieniä sähköiskuja joka kosketuksesta.
 
Mieheke on ollut nyt neljä kuukautta pois. Alussa ero ei tuntunut kovinkaan kummalliselta, olin kai itse niin kiireinen töiden ja koulun kanssa. Vähitellen huomasin kaipaavani läheisyyttä: ihon lämpöä ja tuoksua. Bussissa teki mieli mennä seisomaan ihmisten lähelle (liian lähelle kun on kyse suomalaisista) ja sain itseni kiinni ajattelemassa assarin halaamista. Yhtäkkiä maailmani on myös täynnä vieraita miehiä: kaupassa, koulussa, ravintoloissa. Ei niitä ennen tullut niin aktiivisesti katseltua, mutta nyt lähes jokainen kaksilahkeinen pitää arvioida ja arvio on ankaraa. Mieheke on mies, monet vaikuttavat vain pojilta. Olenkohan tullut nirsoksi? Viimeisimpänä ilmenneenä oireena on villit unet. Ihan poskia punotti aamulla kun heräsin...Sais tulla jo kotiin. Ikävä.