Minäkin haluan ihastua. Pussailla tuntikausia, odottaa perjantaita sydän pamppaillen ja tuntea pieniä sähköiskuja joka kosketuksesta.
Mieheke on ollut nyt neljä kuukautta pois. Alussa ero ei tuntunut
kovinkaan kummalliselta, olin kai itse niin kiireinen töiden ja koulun
kanssa. Vähitellen huomasin kaipaavani läheisyyttä: ihon lämpöä ja
tuoksua. Bussissa teki mieli mennä seisomaan ihmisten lähelle (liian
lähelle kun on kyse suomalaisista) ja sain itseni kiinni ajattelemassa
assarin halaamista. Yhtäkkiä maailmani on myös täynnä vieraita miehiä:
kaupassa, koulussa, ravintoloissa. Ei niitä ennen tullut niin
aktiivisesti katseltua, mutta nyt lähes jokainen kaksilahkeinen pitää
arvioida ja arvio on ankaraa. Mieheke on mies, monet vaikuttavat vain
pojilta. Olenkohan tullut nirsoksi? Viimeisimpänä ilmenneenä oireena on
villit unet. Ihan poskia punotti aamulla kun heräsin...Sais tulla jo
kotiin. Ikävä.
perjantai, 26. toukokuu 2006
Kommentit