Ah, alennusmyynnit: tungosta, hikeä, ahdistusta, kipeitä jalkoja. Olihan sinne silti mukaan ängettävä. Tavoite: uudet farkut.

Olin jo unohtanut miten kamalaa farkkujen osto on. Sovituskopin peilistä heijastuu hikinen ja epätoivoinen katse: nämäkään farkut eivät hinaudu peffan yli. Kasvavaa itseinhoa ei yhtään hidasta ihana, ystävällinen ja auttavainen myyjätär, joka omaa uskomattomat kauriinsilmät ja täydellisen pienen takamuksen täydellisissä trendifarkuissa. Viimein kaupasta raahautuu ulos kiukkuinen mörökölli, vaikka kassissa on uudet ja tarjouksen takia ihan törkeän halvat housut.

Luulin jo kasvaneeni ulos näistä ulkonäköangsteista, mutta ilmeisesti itsensä hyväksyminen ei olekaan niin helppoa. Järkevä ääni päässäni muistuttaa, että aina löytyy joku, jolla on isompi takamus ja lyhyemmät jalat, eikä itsensä vertailu muihin kannata. Ehkä ongelma on enemmän korvien välissä, sillä tuumakoko farkuissa ei ole kasvanut kuin yhdellä sitten ensimmäisten yläasteaikaisten levi's:ten. Se vähemmän järkevä ääni päässäni haikailee kuitenkin niitä teinimittoja takaisin ja muistuttaa, ettei pituuttakaan ole tullut lisää enää yläasteen jälkeen.

Koska ilmeisesti nautin tungoksesta ja alavireisestä moodista, aion suunnata kulkuni tänään uudestaan kohti markkina-apajia. Uusi tavoite: saappaat.