Mera bord på kalasen,
Mera kalas på vår jord.
Mera jordas kring månen,
Mera månar kring mars,
Mera marscher till Skåne,
Mera Skåne, bevars bevars bevars!

Minä en juo alkoholia enää. En ainakaan ennen seuraavaa kertaa :)!. Kahdet pippalot yhden viikonlopun aikana on liikaa. Molemmissa juhlissa oli naamiaisasu-dresscode, joten perjantaina juhlin pupuna ja lauantaina puuteroin naamani valkoiseksi ja esiinnyin Mrs. Draculana.

Perjantain juhlat olivat huippuhauskat. Ystäviä, naurua ja hassuttelua roolien takaa. Tanssijalkaakin vipatti kovasti ja kyllähän sitä lannetta tuli useampi tunti ketkutettua. Valitettavasti menetin suhteellisuuden tajuni juomien suhteen ja vaikka en myönnä menettäneeni muistiani, niin ihmisten kasvot loppuillalta ovat jotenkin sumeat mielessäni. Muistan tavanneeni ihmisen blogimaailmasta, mutta en tainnut saada mitään järkevää sanottua enää siinä vaiheessa *nolo*. Illan viimeiset tunnit ja seuraavan päivän vietinkin, Miehekkeen sanojen mukaan, "puhuen Norjaa". Taisi mennä elämäni kamalimmat krapulat top-5 –lista uusiksi. Ei silti, en tunne morkkista tai kadu mitään, hauskaahan minulla oli. Ja krapulasta voin syyttää vain itseäni.

Vahingosta (?) viisastuneena nautin lauantaina vain kivennäisvettä ja katselin muiden humaltumista. Kaikkien AA-yhditysten kauhuksi joudun tosin myöntämään, että ilman prosentteja veressä oli vaikea löytää innostusta juhlia kohtaan. Harmittava ja jopa säälittävä tosi asia on, että ihmiset (suomalaiset) tarvitsevat lasin tai kaksi viiniä ennen kuin small talk alkaa luistaa. Humalan taakse on myös helppo piiloutua, liian helppo. Itse olen aina ollut sitä mieltä, että se mitä tekee tai sanoo humalassa heijastaa osittain totuutta. Ei hypnoosissakaan toista voi pakottaa tekemään mitään, mitä ei normaalistikaan tekisi.