Parasta viikonlopussa:

Työviikon nollaus jumpassa. Kävin perjantaina pitkästä aikaa stepissä. Bodystep-tunnit olivat aikanaan suosikki jumppiani, mutta kun siirryin Motivukselle innostus hiipui. Aktiivisista steppausajoista taitaa olla jo kolme vuotta. Ihmeen hyvin pysyin pitkän tauon jälkeen vauhdissa mukana. Kun ensimmäisen kerran lähdettiin pyörimään laudan ympäri, meinasini olla sotkussa jalkojeni kanssa, mutta hiljaa alkoi tahti palautua mieleen. Tunnin lopussa sain viimeiset sarjatoistot jo virheettä läpi. Liekö aika kullannut muistot, mutta tuntui kuin hypyt eivät olisi nousseet yhtä paljon laudan yläpuolelle kuin aikanaan. Vai onko mun kunto huonontunut?!?

Viikonloppuun laskeutuminen Miehekkeen kainalossa. Kuka kaipaa tupakansavua ja humalaisia, kun voi nukahtaa ennen kymmentä kullan kainaloon? Ihanan seniiliä ;).

Oma rata uimahallissa. Yleensä olemme käyneet heti aamusta (klo 9) uimassa, mutta nyt menimme vasta klo 11.  Oli paljon vähemmän ihmisiä liikkellä, which was nice. Oli tilaa uida eikä ollut koko ajan jonkun kyynärpää/jalkapohja nenän edessä.

Heräteostos. Mieheke halusi uinnin jälkeen kenkäkaupoille. Löytyi kengät, mutta ei Miehekkeelle vaan minulle. En totisesti tarvitsisi enää yksiäkään tennareita, mutta eihän näitä voinut jättää kauppaan:

Miehekkeen mielestä ne olivat ihan minun näköiset, mutta olivat kuulemma myös kampelan näköiset. Hmm.. olenko minä siis kampelan näköinen? Äh, ihanat ne on!

Annan venyttelytunti. Parhautta! Joka tunnin jälkeen tuntuu, kuin useampi kilo jäisi jumppasalin lattialle. Olo on vetreä ja jalat kevyet. Ja Anna on hassu.

Ystävän tekemät vohvelit. Lisäksi kuningatarhilloa.

Juoksulenkki kevätsäässä. Aamupäivän lenkki Lehtisaari-Kaskisaari-Lauttasaari –maisemissa oli mukava. Juoksutahtikin oli yllättävän hyvin tallessa. Maraton-haaveet nousivat taas mieleen, mutta luulen, etten ole valmis luopumaan jumpasta (pitäisikö huolestua?). Ihmisiä oli todella paljon liikeessä. Ihan kuin karhut, jotka ovat kaivautuneet talviuniltaan ihmettelemään auringonpaistetta.

Ei-niin-kivaa oli diplomityöahdistus, joka iski illalla. En saanut kuin puoli sivua tekstiä aikaiseksi kolmen tunnin aikana. Lisäksi tuntuu etten tiedä, mitä teen ja ennen kaikkea miksi. Mihin halutaan saada vastaus? Melko lähellä oli itkuturhautumiskohtaus, mutta onneksi toinen on urakkansa jo (lähes) tehnyt ja osasi lohduttaa; Vei kävelylle rantaan ja piti kiinni. Niin ja osti mehua.