Oli perjantai yhdeksäs päivä ja oli keikka. Oli Viikatteen keikka. Se keikka oli kitaroita, hikeä, nyrkkien vispausta rytmin tahtiin ja pään heilutusta. Se oli kitaroita ja minä pidän kitaroista. Pidän sooloista, tilutuksesta ja kaikista maneereista, joita kunnon kitaransoittoon liittyy. Ja pidän minä myös Viikatteesta. Yllättäen keikan parhautta oli Ajakaa. Ihan huippu.

Pätkä keikalta löytyy youtube:sta. Se on kuvattu lähes samalta kohtaa, missä me olimme. Tunnistan jopa takaraivot.